HC:n syntytarinoita on monia, mutta kenties kaikkein vähiten todentuntuinen niistä on seuraavanlainen:
Satoja miljoonia vuosia sitten, paljon ennen kuin ihmisistä, saati sitten ukkovarpaasta oli olemassa tuskin henkäystäkään, oli sen aikaisten trilobiittien suorastaan pakko keksiä jonkinlaista mielekästä tekemistä liiallisen laiskistumisen ja sitä kautta turhanpäiväisen riippumatossa loikoilemisen lomassa ratkaistujen sudokujen aiheuttaman älyllisen toiminnan kehityksen välttämiseksi. Niihin aikoihin alkoivat maat vavahdella ja meret tyrskytä kun trilobiitit keksivät kovan grooven. Aluksi se oli ihan hauskaa mutta tälle rytistykselle kun ei tullut loppua, päätettiin perustaa laulu- ja soitinyhtye Holy Cow, jonka tarkoitus oli pistää maat ja mannut takaisin ruotuun.
Trilobiittien kuningas selitti HC:n huonokuuloiselle yhteyshenkilölle tämän tehtävän tosin niin epäselvällä artikuloinnilla että väärinkäsityksen johdosta HC alkoikin järjestyksen aikaansaamisen sijaan tuottaa lisää kovaa groovea tavoitteenaan täyttää sillä koko maailma. Trilobiittejä kun olivat myös HC:n sen aikaiset jäsenet, eivät he kestäneet grooven yliannostusta, vaan sekosivat siitä totaalisesti. Näin grooven tuottaminen kasvoi kerrassaan mielipuolisiin mittoihin ja vähitellen kaikki Maan trilobiitit olivat aivan pyörällä päästään.
Tässä valtavassa groove-meiningin hekumassa trilobiitit unohtivat tärkeimmät elintoimintonsa ja kuolivat sukupuuttoon. Tapahtuipa sitten niin että miljoonia vuosia myöhemmin kun eräässä Suomen korvista vietettiin Rasmus Harisen synttärikekkereitä tämän isän vanhan LP – soittimen parissa, sattui jonkun kutsuvieraan käsi epähuomiossa tavoittamaan nurkassa olleen pölyisen huopakankaan alta vanhan trilobiitin fossiilin, joka aiheuttikin sitten suurta hämmennystä ja kummastusta.
Mikko: ”Hei mikäs tää o´?”
Jesse: ”Emmie tiiä, mutta miusta se ainakin näyttää vähän Rasmukselta, joka soittaa kontrabassoa ylösalaisin.”
Rasmus: ”Häh?”
Juska: ”Hiljaa, idiootit! Sehän on triboliitin fossiili! Niistähän kerrottiin jo eskarissa.”
Rasmus: ”Ei se mikään triboliitti oo vaan tirobiilti… Eiku siis iiblttiiort.”
Mikko: ”Ainiin, no nyt muistuukin mieleeni että trilobiittihän se on jos mikä!”
Jesse: ”Ai trilobiitti! Niinku ”trilo” ja sit ”biitti”?”
Mikko: ”Joo! Just nii!”
Rasmus: ”Kolmimuunteista menoa tässä vähän kyl kaivattiinkin kun eipä ole muutenkaan ollut kovin kaksista!”
Juska: ”Joo, sehän kuulostaa hyvältä! Laitetaan se soimaan!”
Kaikki yhteen ääneen: ”Eiku menoks vaan!”
Ja niin he laittoivat tlirobiitin LP – soittimeen pyörimään ja oitis jokaisen huoneessa olijan pään sisällä avautui kanava menneisyyteen, josta haamut huusivat heille ”Ööäärrghhht!!” ja jokainen kyllä tiesi mitä se tarkoitti. Groovea täytyy jatkaa!
”Holy Cow” nimi keksittiin joidenkin muistikuvien mukaan Puhoksen ala-asteen pyörätelinekatoksessa, mutta ei sen keksijästäkään ole olemassa varmaa tietoa. Varmaa on kuitenkin se, että silloin ei vielä mietitty minkälaista jälkeä tällaisella nimellä keikkaileva bändi saisi aikaan hindulaisten musiikkikriitikoiden keskuudessa. Tällöin nimeä ei kuitenkaan vielä otettu käyttöön, koska oli paljon potentiaalisempiakin nimivaihtoehtoja, kuten esim. ”Tukkaooni”, ”Ikkunatööti” tai vaikkapa ”Epäselvät Sävelet”.
Funk – musiikkiin HC sai ensikosketuksensa Tero Palon bändiopetuksessa Rääkkylän valtakunnallisella kansantanssi – ja musiikkileirillä, jossa Rasmus, Juska ja Jesse olivat edellisenä kesänä 2002 olleet bändillä Summer Funk All Stars, joka sijoittui jaetulle toiselle sijalle sävellyskilpailussa kappaleellaan ”Summer Funk”. Myös Mikko innostui seuraavan vuoden 2003 leirille mukaan viululla, jonka soitannon oli juuri aloittanut ja jolla osasi soittaa jo melkoisen moitteettomasti kappaleen ”Tuiki, tuiki, tähtönen”. Leirillä Mikon soittimeksi vakiintui kuitenkin kitara, jonka hän aloitti helpoilla funk – riffeillä biisiin ”Funky Ukki”, joka saavutti tämänvuotisessa sävellyskilvassa toisen sijan. Sävellyksestä saatu palaute ”Kenties funkkikin on vielä jonain päivänä kansanmusiikkia.” rohkaisi yhtyettä syventymään tähän meiningikkääseen musaan enemmänkin. Tätä syvennystä saatiin myöhemmin musiikkiopiston piiristä mm. bändiopettaja Janne Kupariselta, sekä Kiteen kovimmalta soul-mieheltä, Plamen Dimovilta.
Jälleen seuraavalla Rääkkylän leirillä 2004 HC:n kunnianhimoisena tavoitteena oli vihdoinkin voittaa sävellyskilpailu, joten niinpä päätettiin säveltää leirin hengen mukaisesti kansanmusiikkia. Tähän tarvittiin tosin hieman enemmän pelimannihenkisiä instrumentteja, joten parhaaksi ratkaisuksi katsottiin astella sisään naapurihuoneeseen ölähtämään kantavalla äänellä lause ”No niin, kukas lähtee soittelemaan hiukan kantria?”. Saman tien nurkasta pölähti esiin innokkaasti viululla bluesrassia vingutellut Teemu Eerola, ja toisesta nurkasta J-P Piirainen, joka oli salamannopeasti tempaissut tyynynsä alta banjon kouraansa. Pian olikin komposeerattu valmiiksi uuden uutukainen railakas bluegrass - ralli ”Tötterö”, jolla lopultakin oli sävellyskilpailun 1.sija tavoitettu! Suureksi pettymykseksi pian pojat huomasivat taas kyseessä olevan vain pelkän jaetun 1.sijan, mutta siitä huolimatta oli uusia suhteita taas luotu, ja bändiin saatu bonusjäseniä, joista myöhemmin Teemu on vakiintunut kiinteäksi jäseneksi.
Tämän jälkeen HC oli jonkin aikaa Jukka Kyllösen kansanmusiikkiopetuksessa, mutta osoittautuikin huonoksi oppilaaksi, koska oma-aloitteisuus oli kasvanut liian suureksi, ja Jukan hyviä ideoita hyljeksittiin, koska oli olemassa niin paljon omia huonoja ideoita.
Vuonna 2005 jo pitkän aikaa sitten kovikseksi todettu Esu Turunen otettiin bändiin guestiksi soittamaan perkussioita. Synttärilahjaksi HC avusti Esua ostamaan sähkörummut, joista saa sairaat megaman-soundit.
Kesällä 2005 HC purkitti musiikkiansa Kiteen Monttu – studiossa, ja tästä syntyi melkopitkäsoitto – albumi ”Universal Jänis”, jota jotkut pölähtäneet maallikot kehuvat.
Vuoden 2005 syksyllä Juska, Rasmus ja Mikko muuttivat Savonlinnaan tarkoituksenaan opiskella Savonlinnan Taidelukiossa, eli Taikkarissa. Tämä hankaloitti HC:n toimintaa runsain mitoin, sillä Jesse jäi Kiteelle ja Teemu Joensuuhun. Mutta oli tällä toki hyvätkin puolensa, sillä Taikkarista löytyi paljon jos jonkinlaista sakkia ja porukkaa ynnä jengiä, joista suuri osa osoittautui todellisiksi koviksiksi. Näistä mainittakoon tässä Heikki Ketoharju, joka on toiminut HC:n valomiehenä sekä puurtanut HC – nettisivuston kimpussa. Toinen hyvinkin mainitsemisen arvoinen kovis on Suvi Sistonen, joka muiden kiireidensä lisäksi otti jostain syystä hoidettavakseen vielä lisää kiireitä ja soittaa tätä nykyä HC:ssa kaikenlaisia pillejä ja tötteröitä sekä kiippareita.
Vuoden 2006 alussa Holy Cow järjesti melkopitkäsoitto – albuminsa julkaisutilaisuuden. Konsertissa rikottiin rajoja ja luotiin kaikkein luonnonvastaisimman näköinen lava, joka koskaan on maan pinnalle iljetty rakentaa. Tapahtuman kiistaton kliimaksi oli kun Rasmus esitti Heikin pianosäestyksellä maan mainion hoilotuksen ”Mustikanpoiminta”, jonka aikana muu yhtye popsi taka-alalla valaistun pöydän ääressä broileripyöryköitä. Esu soitti konsertissa myös vanhaa karaoke-laitetta.